jotain tosi syvää

Joskus kun kävelee metsässä ja katselee luontoa tajuaa vaan miks suomalaisuus on niin suomalaista...(: Järvet, metsät, kalliot ja luonto ollu samanlaista ajasta aikaan. Tottahan metsiä istutetaan ja hakataan pois, tulee lisää teitä ja rakennetaan.

Kummiski jonkun järven rannalla, tyynenä lokakuun harmaana päivänä on niin hyvä olla. Olla samassa paikassa, jossa joku ihminen on saattanu olla vaikka sata vuotta sitten, sydämessään samanlaisia unelmia tai ajatuksia. Ja se mitä mä oon tässä ja nyt on tosi paljon sitä mitä mun suomalaisuus on. Se menee jonnekin tosi syvälle.

Se, että Jumala on tienny Suomen aina, eikä oo missään vaiheessa unohtanu meitä. Se, että tää maa on mun kotimaa, nää ihmiset on mun kansaa, tässä luonnossa on jotain sitä mitä on tosi syvällä mussa.

Tää on ehkä joku Jumalan juttu. Tää koko Suomi homma. Mutta Suomi on Isän sydämellä. Ja pyydän niin, että voisin jakaa osan sitä isän unelmaa.