paikoillaan

Edelleen oon vaan paikoillani. Voisin ehkä sanoa, että se on turhauttavaa. Mutta en sano. Joka päivä oppii jotain uutta. Tänään odotin 25 min bussia pysäkillä. Ihan rauhassa, koska tiesin että lopulta sieltä tulee kumminkin joku bussi.

Olen siis edelleen, koska tiedän, että lopulta kuitenkin vastataan.

jotain tosi syvää

Joskus kun kävelee metsässä ja katselee luontoa tajuaa vaan miks suomalaisuus on niin suomalaista...(: Järvet, metsät, kalliot ja luonto ollu samanlaista ajasta aikaan. Tottahan metsiä istutetaan ja hakataan pois, tulee lisää teitä ja rakennetaan.

Kummiski jonkun järven rannalla, tyynenä lokakuun harmaana päivänä on niin hyvä olla. Olla samassa paikassa, jossa joku ihminen on saattanu olla vaikka sata vuotta sitten, sydämessään samanlaisia unelmia tai ajatuksia. Ja se mitä mä oon tässä ja nyt on tosi paljon sitä mitä mun suomalaisuus on. Se menee jonnekin tosi syvälle.

Se, että Jumala on tienny Suomen aina, eikä oo missään vaiheessa unohtanu meitä. Se, että tää maa on mun kotimaa, nää ihmiset on mun kansaa, tässä luonnossa on jotain sitä mitä on tosi syvällä mussa.

Tää on ehkä joku Jumalan juttu. Tää koko Suomi homma. Mutta Suomi on Isän sydämellä. Ja pyydän niin, että voisin jakaa osan sitä isän unelmaa.

Aatella...

...että voi olla niin ihania ystäviä. aatella et ensin istuu kaupungilla ja itkettää ku ei oo kotia.ja sit vaan joku soittaa ja pyytää käymään ja pyytää jäämään yöks.vitsit.kyl Jeesus tietää ihan kaiken mitä tarviin.ihan kaiken (:

Yksinäisyys

Viime aikoina oon ollu tosi vähän yksin. Aina on jonkun nurkissa pyörimässä tai näkee kavereita. Oikeestaan oon aina ollu sellanen, joka tarttee paljon omaa aikaa. Monesti on pitänyt vaan päättää, että on yksin, jos haluaa selvitä ittensä kanssa.

Kävelin taas kerran bussipysäkille. Siinä mun yli vyöry yksinäisyyden aalto. Tajusin, et oikeesti oon ihan tosi yksin. Vaikka ihmiset on ympärillä, kukaan ei voi olla mun syvimmissä kivuissa tai siinä syvimmässä avuttomuuden ja toivottomuuden tunteessa. Se oli aika hurjaa. Toisaalta tuntu hyvältä, että voi olla asioita, joita ei aina tartte jakaa.

Enkä sit oo kuiteskaan ihan yksin. Koska Isä on lähempänä mun sydäntä kun mä ite. Ja tietää ne jutut mitä mä en tiedä, kantaa ne murheet ja kivut joita en jaksa ite kantaa. Turvallista luulen (:

sataa sydämeen

aika monta päivää on ollu sellasta tasasen harmaata. on masentanu ja kaikki vaan tuntuu niin turhalta. vaik on ollu ihania valopilkkujakin (: kävelin tänään pellon viertä, metsän keskellä. kuuntelin sadepisaroita. sato suoraan mun sydämeen.

on hassun onnellinen olo. hiljanen, tyyni, ihan vaan on. mun kaiken masennuksen yli Jeesus on niin hyvä.

ja sydämeen sataa.

kaupungissa

Haluisin ehkä kummiski asua maalla. Siellä on niin paljon parempi hengittää. Ja kaunista. toisaalta oon niin kaupunkilainen. Pelkään ehk vähän pimeitä iltoja ja suuria taloja ja hiljasuutta. Saa nähä minne tässä viel päätyy.. Tällä hetkellä mun elämä on tosi outoa.