Rakastan harmaata!
Se on täydellistä, koskaan ei tiiä mitä uutta harmaan takaa paljastuu. Ja ne sävyt, harmaata löytyy loputtomiin eri sävyjä.
Suomessa on ehkä maailman kauneinta! Valkoset koivujen rungot ja märät, mustat oksat, kullankeltaista kaislaa, harvakseltaan putoilevia sadepisaroita lammikon pinnalle, harmaan myllertävä taivas taustana. Se on jotain niin syvää, niin koskettavaa.
Välillä tuntuu, et elämässä kaikki on vaan samanlaista harmaata. Ei näe selvästi, eikä tiiä mihin suuntaan on menossa. Kumma juttu, etten näe niitä kullankeltaisia kaisloja, jotka Isä on siihen laittanut. Ihastuttamaan lapsiaan. Ehken tarvitsekaan selkeämpiä matkaohjeita. Ne on annettu jo. Ehkä tarvitsee vain kulkea silmät auki.
Sitä opetellessa.
3 comments:
Mut onneks ne kullankeltaset kaislat huomaa sitte ku se harmaus on menny ohi ja tajuaa, miten ne autto vaikkei sitä ite sillon ymmärtänykään.
Ihana Viljan blogi!Ihan Viljan noloinen.Voimia opinnäytteeseen!:)
Hih, eiku Viljan oloinen, ei tarvii siis olla noloinen.. Arska sekoilee :D
Post a Comment