En oo oikeen vielä tajunnu, et mitä tarkottaa rakastaminen, millasta on rakkaus, miten rakastetaan. Tai ehkä oon tajunnu, mutta se on vaan nii vaikeeta.
Oikeestaan pyysin Jumalalta, et Hän laittais mut tilanteisiin, ihmisten pariin, joita ei ois helppo rakastaa. Koska vasta sitten se vaatis jotain. No, heti kun sitten kaikki ei menekään niin kun mä haluisin, suutun ja oon valmis lähtemään pois. Se ei ainaskaan oo rakkautta.
Oon unelmoinu rakkaudesta. Siitä, että oppisin näkemään vaivaa ihmissuhteissa, olemaan ystävä vaikka kuinka ärsyttäisi, pyytämään Jeesukseltä rakkauden silmälaseja, vaikka haluisin vihata ja kostaa. Mut millanen mä oon? Just sellanen, joka aina haluu kostaa jos joku ei toimi mun mielestä reilusti. Oon aina valmis ärsyyntymään ja kiivastumaan, sanomaan sen mitä tulee heti ekaks mieleen.
Mua ihan tosi paljon lohduttaa Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa: "ilman minua te ette voi mitään". Mitään ei vaan oo niin ku Jeesus!(:
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment