koti

Kaks ja puol kuukautta oon sanonu et "ei mulla oo kotia", kun joku on kysyny missä asun. Viime aikoina oon miettiny, et missä koti oikeestaan on. On paikka, jossa voi nukkua ja jossa on omat tavarat laatikoissa. On toinen paikka, jossa on omia tavaroita ja jossa voi myös nukkua. On myös monia sohvia ja patjoja joissa oon viime aikoina nukkunu. Oonko ehkä ihan väärässä. Ehkä se on koti, jossa saan olla ja nukkua. Ehkä se on koti missä on paras olla. Vai tarviitseeko ihminen välttämättä kodin. Liiottelenko ehkä tätä juttua ja vaalin yksityisyyttä. En tiiä. Mut ei tässä mitään ongelmaa oo. Mietinpä vaa, oisko mun ihan oikeesti aika siirtyä eteenpäin. Jonnekin. Vai pysyä vaan paikallaan. No joo, jatkan kuuntelu harjotusta...(:

päivitystä

Onnelista on kävellä pitkin pellpn vartta, katsella ja kuunnella kun tuuli humisee puiden latvoissa, katsella tähtiä iltakävelyllä ja olla koira-kaverin kanssa metsässä.

Kohta oon opiskelematon, koditon ja työtön. Jännää.

Välillä on niin vaikeeta olla kärsivällinen. Vaikka tiedän, että Jumala lupaa viedä mut Hänen tietään. On vaan vaikeeta olla ja odottaa. Kun haluasi jo nähä seuraavan kulman taaksi, oikasta vähän.

Toisaalta on onnellista. Unohtaa hetkeksi kaikki murheet ja mennä vaan, Jeesus ja mä.