Täällä oli ehkä mahtavin ukkosmyrsky ikinä (: Kävelin ulkona keskellä niittyä ja ympärillä välähteli, kahlasin vesilammikoissa ja nautin. Oispa huippua olla hetken aikaa vaikka myrskyluodon Maija. Ei niin, että mulla ois mitään romanttisia kuvia saariston elämästä...(: Jotenki luonnon armoilla, jos niin voi sanoa, eläminen on niin siistiä. Siinä oikeesti tajuaa, et ihminen ei oo niin mitään Jumalan rinnalla. Ihanaa.
Metrossa oli Aulikki Oksasen kirjoittama runo Tulisi sellainen syksy. Ehkä se kertokoon mun kaipuusta luontoon ihmettelemään miten mahtava Jumala voikaan olla. Huippua, että kaiken luomakunnan Herra rakastaa niin paljon... (:
Tulisi sellainen syksy,
että pitäisi käydä vain kuusten kokouksissa,
ja itkeä havunneulasten hautajaisissa.
Ei muita haavoja kuin haavaheinä.
Ei muuta kelloa kuin kissankello.
Ei muita laskuja kuin päivänlasku.
Aamulla tuuli kävisi
hakkaamassa matot,
ja sade kirjoittaisi puolestani
kaikki suruadressit.
2 comments:
Syksyssä, luonnossa ja ukkosmyrskyissä on ihanaa, oon samaa mieltä. Vähän samaa ajatusta on siinä että yks päivä mietin että rakastan valtavasti sitä ajatusta, että Jumala on villi ja vaarallinen. (kaiken muun lisäksi) Kahlitsematon, voimakas, sotaisa, kiihkeä, vaarallinen, mutta silti lempeä, hellä, turvallinen, lähestyttävä... He swept me off my feet!
ps. Olisi kiva nähdä sinua taas Viljaseni! <3
Must tuntuu et mul on aika romanttinen kuva saaristolaiselämästä. :) Luulen et saaaristo
on yks ihanimpii paikkoi mis voi olla. Kun on aivan keskellä merta.
Myö ollaa monta kertaa juteltu Virpin kans et oli hauska tutustuu sinuun, ku vaiks ei paljon viel tunneta, niin ain kun nähää voidaan tutustuu lisää. :) On siistii et on olemas tommoin Vilja-tyttönen. :)
Post a Comment