Haluisinpa niin kasvaa vauhdilla. Niin kun auringonkukka kurottaa kohti aurinkoa, haluisin kurottaa kohti Jeesusta. Mut vämkään vastaan aina vaan, enkä usko mikä ois mulle parasta.
Ehkä parasta on kuitenkin se, että saa kasvaa ihan hiljaa. Olla ja kuunnella, opetella kunntelemaan.
Tässä mä oon. Odotan. (:
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment