joskus jos saa paljon positiivista palautetta tai jos ihmiset ympärillä on kivoja, tuntuu et tulee riippuvaiseks siitä palautteesta. ei osakaan irtautua niistä peileistä ja alkaa nähä ittensä vaan sen palautteen kautta. eikä sitä voi koskaan olla tarpeeksi, ketään ei vaan voi rakastaa liikaa. sit huomaakin, et ettii vaan toisten hyväksyntää, yritää miellyttää eikä ees huomaa miten kaikki ajatukset kiertää vaan oman iten ympärillä. haluis olla kiva takas, mut ei osaa ja tarvii vaan enemmän huomiota ja hyvksyntää...
enkä mä pysty omalla yrittämisellä olla kiva. en vaan osaa rakastaa, vaik kuin haluisin. mut huudan vaan Jeesusta avuks. oleen mussa, rakastaan ja antamaan Isän rakkauden tulvia myös mun sydämen läpi. koska Jeesus pyytää nostamaan pään ja katsomaan Hänen rakkautta palaviin silmiinsä. huippua (:
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment