Haikeeta

Muutan. Haikeeta. Vähän. Koti on ollu ihana. Ja kämppikset. Tulee ikävä.

Toisaalta muutosta tarttee. Saa nähä mihin vielä päädyn. Jeesus tietää. Onneks ees joku (:

tarvitsevuudesta

joskus jos saa paljon positiivista palautetta tai jos ihmiset ympärillä on kivoja, tuntuu et tulee riippuvaiseks siitä palautteesta. ei osakaan irtautua niistä peileistä ja alkaa nähä ittensä vaan sen palautteen kautta. eikä sitä voi koskaan olla tarpeeksi, ketään ei vaan voi rakastaa liikaa. sit huomaakin, et ettii vaan toisten hyväksyntää, yritää miellyttää eikä ees huomaa miten kaikki ajatukset kiertää vaan oman iten ympärillä. haluis olla kiva takas, mut ei osaa ja tarvii vaan enemmän huomiota ja hyvksyntää...

enkä mä pysty omalla yrittämisellä olla kiva. en vaan osaa rakastaa, vaik kuin haluisin. mut huudan vaan Jeesusta avuks. oleen mussa, rakastaan ja antamaan Isän rakkauden tulvia myös mun sydämen läpi. koska Jeesus pyytää nostamaan pään ja katsomaan Hänen rakkautta palaviin silmiinsä. huippua (:

Päätöksista

Oon aina ollu huono päättäämään asioista. Se on kai aika yleistä. Jahkailla mitä ihmettä tekis. Ei ne valinnat lopulta ehkä ookaan niin vaikeita. Vaikeinta on kuunnella. Kun mun tarttis ehkä hankkia uudet korvat tai kysyä käyttöohjeita.

Eilen taivas oli ihan tumma, harmaa ja myrskynen. Aurinko paisto silti. Illalla pilviin oli revenny aukko ja sieltä näky taivas, joka oli niin kauniin värinen.

Uskon et se tumma verho repeää ja alta paljastuu se mikä on totta. Ja kun kysyn oikeeta suuntaa niin ei käsi Isän kädessä oo yhtään hullumpi tapa jatkaa matkaa. Tänään pilvien reunat on kirkkaat ja kaipaan valoon. Kohta taas jatkan matkaa.

ihan hullua

Aika hullua. Kun on niin paljon asioita, mitä pitää tehä. Mut mä vaan oon. Ku en jaksa stressata. Millasta se on? Ehkä sitä, et kiertää tekemättömät asiat kaukaa.

Lupasin tänään yrittää. Meen kohta kirjastoon. Saa nähä.

Pienenpieniä silmuja. Uusia alkuja. Mitäköhän tulee tapahtumaan. Jännää. Hih.(: