Om kärlek

En oo oikeen vielä tajunnu, et mitä tarkottaa rakastaminen, millasta on rakkaus, miten rakastetaan. Tai ehkä oon tajunnu, mutta se on vaan nii vaikeeta.

Oikeestaan pyysin Jumalalta, et Hän laittais mut tilanteisiin, ihmisten pariin, joita ei ois helppo rakastaa. Koska vasta sitten se vaatis jotain. No, heti kun sitten kaikki ei menekään niin kun mä haluisin, suutun ja oon valmis lähtemään pois. Se ei ainaskaan oo rakkautta.

Oon unelmoinu rakkaudesta. Siitä, että oppisin näkemään vaivaa ihmissuhteissa, olemaan ystävä vaikka kuinka ärsyttäisi, pyytämään Jeesukseltä rakkauden silmälaseja, vaikka haluisin vihata ja kostaa. Mut millanen mä oon? Just sellanen, joka aina haluu kostaa jos joku ei toimi mun mielestä reilusti. Oon aina valmis ärsyyntymään ja kiivastumaan, sanomaan sen mitä tulee heti ekaks mieleen.

Mua ihan tosi paljon lohduttaa Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumissa: "ilman minua te ette voi mitään". Mitään ei vaan oo niin ku Jeesus!(:

Julen kommer...

Vi gjorde pepparkakor... (:

Det var jättekul! Jag är säkert att de bästa saken i hela världen är vänner. Vi hade en äkta julfest. Vi bakade, sjöng, åt, och förstås bad. Och i dag, fick jag en en julgran. Wau!

Men, i mitt liv, har jag förstått att allt bra är från Jesus (: Tack!

Itsenäisyydestä

Suomi on nii rakas maa! Suomalaiset on ihania (: Keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, kansainväliset seurakunnat kokoontuivat rukoilemaan Suomen puolesta. Se oli liikuttavaa!(: Ihmiset, jotka on muuttanu Suomeen muualta, ruokoileen uuden kotimaansa puolesta. Huippua. Yksinkertaisesti.

Mietinpä vaan, että mitä oikeesti tiedän Suomen itsenäisyydestä, siitä mitä sitä varten on vaadittu. Kuinka usein oon miettinyt millasta mun elämä ois jos Suomi ei ois itsenäinen. En ehkä kovin usein. Sitä varten on vaadittu sota, taistelu oman maan ja kansan säilymisen puolesta, sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja toimintaan.

Luulen, että haluan sitoutua. Välillä epäonnistuen ja polulta pudoten. Mutta kuitenkin sitoutua. Sitoutua siihen toivoon, että Jumalalla on parhaat suunnitelmat Suomelle. Siihen, että Jeesus haluaa olla Suomen kuningas. En tiiä mitä se käytännössä tarkottaa. Vielä. Ehkä otan esimerkkiä niistä ihanista Suomen puolesta rukoilijoista, joita itsenäisyyspäivänä tapasin.

harmaata (:

Rakastan harmaata!
Se on täydellistä, koskaan ei tiiä mitä uutta harmaan takaa paljastuu. Ja ne sävyt, harmaata löytyy loputtomiin eri sävyjä.

Suomessa on ehkä maailman kauneinta! Valkoset koivujen rungot ja märät, mustat oksat, kullankeltaista kaislaa, harvakseltaan putoilevia sadepisaroita lammikon pinnalle, harmaan myllertävä taivas taustana. Se on jotain niin syvää, niin koskettavaa.

Välillä tuntuu, et elämässä kaikki on vaan samanlaista harmaata. Ei näe selvästi, eikä tiiä mihin suuntaan on menossa. Kumma juttu, etten näe niitä kullankeltaisia kaisloja, jotka Isä on siihen laittanut. Ihastuttamaan lapsiaan. Ehken tarvitsekaan selkeämpiä matkaohjeita. Ne on annettu jo. Ehkä tarvitsee vain kulkea silmät auki.

Sitä opetellessa.

taivaanvärinen aamu

Eilen aamulla taivas oli ihan tummansininen. Niin kaunis. Mikään ei ehkä oo niin kaunis väri. Siks luulen, että Jumala käyttää vesivärejä. Mut sillon kyl paremmat värit ku mulla...